Kevätpäivänä havainnoimme Vanhankaupungin kallioille nousevaa portaikkoa ja lähiympäristön maisemia. Kalliomaaston osaan jo tunnistaa Helsinkiä leimaavaksi luonnon elementiksi. Asumme täällä kallioiden väleissä. Tällä paikalla muistomerkille johtavalla polulla kallion päälle asettuu porraskonstruktio. Luonto ja kulttuuri kohtaavat. Kallion päältä avautuvat maisemat kohti Arabiaa, Annalaa ja toisella puolella koskea esimerkiksi kohti Herttoniemeä. Läheiset talot ovat idyllisiä kevään auringossa. Mietin, miten joillekin ihmisille tämä on tutuinta Helsinkiä ja minulle eräänlainen harvinainen matkakohde. Maisemassa on paljon merkityksellisiä aineksia ja kerroksia.
Työryhmämme jokainen jäsen on asunut lapsuuttaan ja nuoruuttaan muuallakin kuin Helsingissä. Tavalla tai toisella tämä työ piirtää esiin myös aikaisempaa kokemusmaailmaa.
Laskeudun portaita eri asennoissa suunnaten havaintoni sekä kosketuksen ja portaiden pintojen kohtaamiseen sekä toisaalta visuaalisten näkymien muutoksiin kääntyessäni eri suuntiin portaikon tasanteilla. Tunnustelen erilaisia painon antoja alustaani vasten. Anun ja minun välille alkaa hitaasti syntyä rytmin toistuvuutta. Jokaisella paikalla on oma ajassa ja rytmissä avautuva luonteensa.
Jaakko
Tällä kertaa paikan löytäminen vie aikaa. Kävelemme pitkän matkaa Vanhankaupungin kallioilla, ihastelemme kevättä ja mietimme, mikä olisi luonteenomaista tälle alueelle. Päädymme portaikkoon, joka nousee kallioille, mutta josta on näkymät moneen suuntaan, rakennettuun ja luonnontilaan. Portaat nousevat kalliolle, rakennettu helpottamaan kulkua ylös ja alas.
Rajattu tila on jälleen kiinnostava, mutta jostain syystä ei niin inspiroiva, kuin olisin kuvitellut. Kuljen ylös ja alas, eri tavoin, pysähdyn ja kieriskelen, roikun ja kokeilen. Vaikea löytää tarttumapintaa. Portaat tuntuvat tutulta, niitä on jokapaikassa. On tullut hypittyä, juostua, liu'uttua, kontattua, laskettua pulkalla. Yritän havainnoida paikan luonnetta ja suhdettani näihin nimenomaisiin portaisiin tässä paikassa, äänet, olotila, perspektiivi. Löydän pudotuksen, painon tunteen, rauhoitun. Kiinnostavasti löytö lähtee viemään mukanaan ja hallitsevaksi toiminnoksi nouseekin siirtyminen, jalan nosto tai lasku ja painon siirto, hitaus. Rytmi avaa uuden maiseman kallioille nousevassa portaikkorakennelmassa ja yksityiskohdat nousevat merkittäviksi löydöiksi.
Anu
No comments:
Post a Comment