WEEK 22

26.5.2008 n klo 10 - 12 Tervasaari



Tästä paikasta tulee kokemussarjassamme taas erilainen. Etukäteen sovitusta ja meille kaikille tavalla tai toisella tutusta Tervasaaresta ei tunnu nyt löytyvän mielekästä rajattua tutkimusaluetta. Harjoituksessamme kuljemme siis saaressa yhdessä ja jaamme havaintomme tällä kertaa puhumalla - ja päädymme lopulta istumaan puistonpenkille!

Pohdimme yhdessä, miksi tänne on vaikea asettua. Saari on linjassa valitsemiemme paikkojen sarjan kanssa. Se on rannassa, muodostaa eräänlaisen rajan, on kaupungin reunalla jne. Kuitenkaan erityistä itsestään selvää piirrettä tai yhtä ominaislaatua ei tunnu heti löytyvän tai ehkä valinnan varaa on liikaa. Saarta kiertää kävelytie, jota kulkien voi katsella näkymiä eri suuntiin. Ehkä osittain sen vuoksi ei ole helppoa ajatella olevansa paikallaan vaan havainto kuljettaa itseä muualle maisemaan. Paikan rytmi on jotenkin tasaisen tuntuinen, samoin muutenkin alueen luonne on tasalaatuinen monine impulsseineen.

Saari on selvästi arkisen vapaa-ajan alue ja sitä varten nyt muotoiltu: on ravintola, teatteri, lasten leikkipaikka ja koirapuisto.

Jaakko

WEEK 21

19.5.2008 n. klo 11 - 13 Lauttasaaren kalliot



Viileän ilman raikkaus antaa vireen rannassa olemiselle. Näkymät ovat koskettavia. Olemme nyt paikalla kolmisin.

Yhdellä puolella näkymä aavalle merelle, edessä Jätkäsaaren sataman kontit ja nosturit, Ruoholahden ranta, Lauttasaaren silta jne.

Päätän, että pysyttäydyn tässä harjoituksessa vain kävelyssä. Kallion pinnan uskomattoman monipuolinen vaihtelu on tarpeeksi. Tuntuu että jokainen hyppäys kiveltä toiselle voi särkeä intensiivisen tunnelman.

Jaakko


Tämän paikan äänimailmassa sekoittuvat meren kohina, kalliota vasten ajautuvat hiljaiset aallot, veden toiselta puolelta kantautuva telakan jylinä, Lauttasaaren sillan ylittävien autojen hurina ja koko kaupungin, meressä suodattunut syke. Kuulostaa siltä, kuin painaisi korvaa vasten simpukan, jolla on paljon kerrottavaa.

Sanni

WEEK 20

12.05.2008, n. klo 11-13, Hietalahti-Ruoholahti-telakka




Minä Anu Selma
Maisemassa
Maalaksessa

Sanni

WEEK 19

07.05.2008 n. klo 10.00-12.00 Lapinlahden sairaala



Näky lasten leikkitelineeltä, Lapinlahden sairaalan pihalta. Leikkiteline tuo mieleeni lapsuuden ajan mielikuvitusleikit ja -maailmat. Silloin leikkitelineet olivat jotain muuta kuin vain telineitä, kiipeilypuut muutakin kuin kiipeilypuita. Kun kesäisin mentiin mökille, pihan koivu oli jännittävyyden huippu, kunnes joku kesä, se korkealla ollu oksa jossa aina kiepuin, ei enää ollukaan niin kovin korkealla, eikä koko koivu enää ollut niin kovin jännittävä.
Tämä kiipeilyteline on seissyt täällä kauan, moni lapsi on siinä kiipeillyt. Joskus se on ollut sairaalassa vieraskäynnille tulleen lapsen toiveiden täyttymys. Toivoisin voivani nähdä tämän telineen muuna kuin vain telineenä, mutta en pysty. Toivoisin voivani kuvata tämän tunteen paremmin, mutta en pysty.

Sanni

Katse on liikettä. Suuntaan aistejani.

Kuljen pihan satunnaiselta kukkatöppäältä kohti sairaalarakennusta. Kulusta tulee mutkitteleva. Leikkitelineen kaari muodostuu portiksi. Teen kahdeksikkoa sen ympärillä. Tutkin metallikaarta. Työnnän pään sen askelmien väliin. Nousen kaaren päälle jalat risti-istunnassa. Näen itseni kuvana: mustatakkinen mies leikkitelineen kaaren päällä. laskeudun alas. Seuraavalla kerralla uskaltaudun seisomaan kaaren päällä. Ympärillä sairaalapuiston tunnelma ja voimalaitoksen tulkittu uljaus. Pidän leikkitelineestä, jossa on mennyt muoto, joka tuntuu herkältä erilaisuudessaan.

Jaakko

WEEK 18

3.5.2008 Kauppatorin laiturialue kanavan laidalla



Helsinki Liikkeessä on siirtynyt keskustaan! Tutut teemat ovat edelleen läsnä: rajalla, rannalla ja suunnitellun uudisrakentamisen lähettyvillä ollaan. Nyt mukaan tulevat toisten ihmisten katseet - vilkkaalla julkisella paikalla työskentely on erilaista kuin mitä olemme kohdanneet tähän asti. kaunis laiturialue on kuin näyttämö siltojen välissä. Projektimme on edennyt: neljä kuukautta on takana ja kahdeksan jäljellä. Jokin projektissa on vuodenajan lisäksi muuttunut, vaikka harjoitus on sama. Kukat ovat avautuneet Helsingin keväässä.

Jaakko

Vuodenaika vaihtui. Se oli odotettavissa. Tänä vuonna, tämän jatkuvan prosessin ansiosta se tuli myös dokumentoitua. Tuntuu kuin tämä vaihdos olisi ollut tänä vuonna jotenkin merkittäväpi, vaikka ennako-odotukseni oli, että se olisi ollut merkityksettömämpi. Odotin että ilmaston lämpeneminen jotenkin olisi jo varastanut vuodenajat. Liike on herännyt horroksesta, niin minun kuin muidenkin. Eloon heränneet asiat kuten voikukat ja heinän korret ottavat oman paikkansa. ne ovat paljon suurempia nyt kuin presidentinlinna tai stora enso.

Sanni

Laiturista jää mieleen hetki, jolloin vesi pärskyi sillan kulmauksessa korkealle, vahdinvaihto Päävartion edessä ja kiveykselle asettuneet kukat, joita yritin varoa tallomasta. Tila on kaikki havaittavissa oleva ja kaikki siihen kiteytyneet merkitykset, muistot ja kokemukset.

Tanssialan asiantuntijuuden ja tilan kohtaamisen erityisyys on ehkä aistien kokonaisvaltaisuuden mahdollisuuksissa. Tanssijana olen harjoitellut heittäytymistä ja kosketusta sekä konkreettisesti että vain mielessä. Olen harjoitellut havaintojen teon elämistä liikkeenä. Silti en yritä väittää että tanssi olisi kokonaisvaltaisin havainnon teon metodi. Tässä projektissa olen huomannut, miten harjoituksemme fokusoi tilaa eri tavalla kuin mitä itse muuten teen. Rakastan tilojen havainnoimista ja olen hyvin tottunut siihen ja nautin paljon myös yksin havainnoinnista. Tässä projektissa tulen kiinnittäneeksi huomion enemmän pintoihin, kosketukseen, pieniin yksityiskohtiin, sosiaaliseen jakamiseen ja paineeseenkin.

Jaakko