WEEK 52

22.12.2008 n. klo 10 - 11 Suomenlinnan lautalla



Viimeinen Helsinki liikkeessä -harjoitus 52 paikan sarjassa. Palaamme merelle. Aaltojen liikettä aistimme jo ensimmäisellä kerralla Hernesaaressa vuosi sitten. Sen jälkeen vuodenaikojen vaihdellessa olemme olleet monenlaisilla rannoilla. Lautallekin näkyvät useat tutut paikat, joissa kävimme.

On rauhallinen ja haikea olo. Helsinki liikkeessä on tuntunut hyvältä. Monet elleivät jopa kaikki kohteemme ovat olleet kiehtovia, kiinnostavia ja piristäviä.

Jaakko

Nostalgia taakse jäävästä kaupungista, sellaisena kuin sen tänä vuonna teimme se ei palaa enää takaisin. Jo nyt se on uudistunut, jo nyt silmäni ovat uudet.

Sanni

WEEK 51

17.12.2008 n. klo 13 - 14 Hietaniemen hautausmaa



Hautausmaalla mietin kotipaikkaa aivan erityisestä näkökulmasta. Täällä on kaunista mutta ympärillä ei tuttuja. Miten helsinkiläisyys voi tarkoittaa tänne päätymistä?

Hautausmaalla ei ole helppo liikkua, vaikka meillä on kuvauslupa. Talven keskellä käytävät kutsuvat kävelyyn, katseen kuljetukseen ja pysähtymisiin. Mieleni on levollinen ja läsnäoleva - lintujen nopeat pyrähdykset tuovat paikalle oman rytmisen vireensä.

Jaakko

WEEK 50

10.12.2008 n. klo 9.15-10.30 Sofiankatu



Yhtä vaikeaa kuin oli tehdä tämä kerta, on myös kirjoittaa siitä. Liialliset odotukset tästä paikasta (historia, pittoreskius) ja pelko projektin häämöttävästä lopusta tukahduttavat katseen ja läsnäolemisen. Haluaisin jatkaa. Aloittakaamme uusi koulu! Onko uusia ilmoittautujia?
Vai ovatko nuo turisteja kalastavat tuliaiskaupat tukahduttaneet tämän paikan. Vai eikö vieläkään olla opittu kuinka kaduilla voidaan olla, kuinka niitä voidaan kuvata? Tavanomaisissa paikoissa, kuten kadulla, joissa tehdään tavanomaisia asioita, kuten kävellään on vaikeampaa "irrotella" kuin vähemmän tavanomaisissa paikoissa, kuten rahtisatamassa, ratsastusradan vierellä tai vesitornin kupeella. Tarvitsemme toisen vuoden.

Sanni

Vaikka pystyin havainnoimaan uusiakin asioita, oli vaikea liikkua. Luultavasti ennakkomielikuvat olivat niin vahvoja, etten osannut enää vapautua. Siksi tein suunniteltuja päätöksiä.

Pidän kadusta. Arkiaamuna se oli myös yllättävän harmaa ja tavallisten rutiinien paikka. Tavarantoimittajat tulivat autoillaan ja kuvauksen lopulla täytettyä poroa kannettiin paikoilleen myymälän eteen. Kulttuurisia merkityksiä ja rajapintoja on helppo vyöryttää mieleen. Tämä katu on vanhan luonteensa ja tehtävänsä lisäksi samalla näyttely ja esitys. Tähän voisi asettua juuri anonyymiksi kuvaksi kenestä tahansa kaupunkilaisesta Helsingin historian aikana.

Jälleen kerran olin myös esiintyjän roolin ja tavallisen kulkijan roolin rajapinnalla.

Katu on samalla kertaa hyvin aistimellisesti koskettava ja toisaalta melkein epätodellisen tuntuinen.

Jaakko

WEEK 49

04.06.2008 n. klo 9.00-11.00 Vuosaaren satamakeskus



Saavumme juhlallisesti, itsenäisyyspäivä-viikon kunniaksi (tai, koska myöhästyimme linja-autosta), taksilla satamaan. Aamun hämärässä tunnelma on juhlallinen. Paikan päällä asetutaan suuren altaan kupeelle. Erilaiset koneet ääntelehtivät omilla kielillään. Anu ja Jaakko ovat pieniä koneita, peruutuskone, balettikone..
Alue on laaja. Jaakko vaikuttaa pienen pieneltä sorakentän toisessa päädyssä. Zoomaan Jaakkoon ja huomaan hänen takanaan työmaakopissa työskentelevän hahmon.

Sanni

Paikka, jossa ihmiset eivät käy, vaikka monet elämän ainekset kulkevat sataman kautta. Todellinen liikkeen keskus. Maisema on vaikuttava. Ihmisen haltuunottama paikka. Mieleen tulee myös kaikki ne työt, joita jotkut ihmiset osaavat ja jotka jäävät muille tuntemattomiksi.

Jaakko

WEEK 48

30.11.2008 n. klo 15.30-16.30 Käpylä



Minä ja jaakko (R).
Sunnuntai, kylmää ja koleaa ja sataa. Asetamme kameran jalustalle. Tulemme kameran takaa sen eteen. Tuntuu vieraalta. Pimenee hetki hetkeltä. Talon reunalla liehuu kangas, kuin merirosvoaluksen lippu. Ollaan jonkun toisen maalla.

Sanni