Yhtä vaikeaa kuin oli tehdä tämä kerta, on myös kirjoittaa siitä. Liialliset odotukset tästä paikasta (historia, pittoreskius) ja pelko projektin häämöttävästä lopusta tukahduttavat katseen ja läsnäolemisen. Haluaisin jatkaa. Aloittakaamme uusi koulu! Onko uusia ilmoittautujia?
Vai ovatko nuo turisteja kalastavat tuliaiskaupat tukahduttaneet tämän paikan. Vai eikö vieläkään olla opittu kuinka kaduilla voidaan olla, kuinka niitä voidaan kuvata? Tavanomaisissa paikoissa, kuten kadulla, joissa tehdään tavanomaisia asioita, kuten kävellään on vaikeampaa "irrotella" kuin vähemmän tavanomaisissa paikoissa, kuten rahtisatamassa, ratsastusradan vierellä tai vesitornin kupeella. Tarvitsemme toisen vuoden.
Sanni
Vaikka pystyin havainnoimaan uusiakin asioita, oli vaikea liikkua. Luultavasti ennakkomielikuvat olivat niin vahvoja, etten osannut enää vapautua. Siksi tein suunniteltuja päätöksiä.
Pidän kadusta. Arkiaamuna se oli myös yllättävän harmaa ja tavallisten rutiinien paikka. Tavarantoimittajat tulivat autoillaan ja kuvauksen lopulla täytettyä poroa kannettiin paikoilleen myymälän eteen. Kulttuurisia merkityksiä ja rajapintoja on helppo vyöryttää mieleen. Tämä katu on vanhan luonteensa ja tehtävänsä lisäksi samalla näyttely ja esitys. Tähän voisi asettua juuri anonyymiksi kuvaksi kenestä tahansa kaupunkilaisesta Helsingin historian aikana.
Jälleen kerran olin myös esiintyjän roolin ja tavallisen kulkijan roolin rajapinnalla.
Katu on samalla kertaa hyvin aistimellisesti koskettava ja toisaalta melkein epätodellisen tuntuinen.
Jaakko
No comments:
Post a Comment