WEEK 31

28.7.2008 n. klo 6 - 7.30 Uimastadion



Aurinko nousee vähitellen ylös taivaalle ja valaisee uima-altaan. Vedessä on lämpimämpää kuin ilmassa.

Otan ilmaa, päästän sen pois ja vajoan laajalta tuntuvan altaan pohjalle, josta ponnahdan taas ylös.

Jaakko


Tuntuu hyvältä tehdä harjoitus vedessä liikkuen. Olemme alkuajan keskenämme vielä tyhjällä uimastadionilla, voi aistia ilman kylmyyden, veden äänet, äänet, jotka tulevat liikkeestä. Uin, liu'un, sukeltelen, on tilaa vaihtaa suuntaa, uida nopeasti, sukeltaa syvälle, pohjan pintaa pitkin. Vedessä on lämmin. Nautin kierteistä, kaarroksista, liikun vedessä kokeillen mahdollisuuksia. Allas tuntuu isolta. Mieleen tulee tyttäreni uintikokeilut, pelkkää iloa ja uuden löytämistä, kuinka kehoa voi käyttää vedessä niin eritavalla.

Vähitellen stadion täyttyy ihmisistä, aamu-uimareita on paljon, äänet ympärillä lisääntyvät, paikka herää. Aamu-uinti tuo mieleen pulahdukset hotellin uima-altaille lomakohteissa. Juuri sängystä nousseena upottautuminen veteen herättelemään, onnellinen olo kokonaisvaltaisesta virkistymisestä.

Kun kylmänkohmeisena vihdoin nousen altaasta on päivä jo alkanut. Altaassa polskii peräperää useita uimareita, joille aikainen herääminen on ehkäpä jokapäiväinen rutiini. Helsinki liikkeessä vedessä tällä kertaa, eipä hullumpaa.

Anu

WEEK 30

24.7.2008 n. klo 21 - 23 Designmuseon ja Rakennustaiteen museon välinen piha-alue



Kesäillan lämmössä arkinen parkkipaikka tuntuu samalta kuin Välimeren rantakaupunkien kadut. Olemme saaneet luvan olla tällä minulle tutulla yksityisellä piha-alueella, jonka kautta kävelen usein työmatkaani. Täällä arkisuus yhdistyy juhlavuuteen ja illan outouteen. Parkkipaikka on karu, mutta rakennusten yksityiskohdat ja seinien pintojen koskettavuus tekevät siitä hyvällä tavalla fyysisen. Istumme pitkään keskustelemassa tärkeistä maailman kysymyksistä nurmen reunalla. Piha-alueelta valitsemme sitten kuitenkin suorakaiteen muotoisen asfaltoidun alueen, jolla tanssimme harjoituksen. Siitä tulee hyvä kokemus.

Tanssiessani tiedän, että pihalle suunnitellaan museoiden lisärakennusta - tanssini piirteleekin luonnoksia ilmaan?

Jaakko

WEEK 29

17.7.2008 n. klo 17 - 19 Tilkantori, Pikku Huopalahti



Pikku Huopalahden alue eroaa monesta muusta Helsingin asuinalueesta. Sen tunnistaa varsinkin arkkitehtuurin vinoista linjoista ja seinien pastellisista sävyistä. Keskellä tätä asuinaluetta minä liikun harvoin. Kesäillalla kaupunginosan tori on kuin ulkomailta. Ihmiset pysähtelevät torille kotoisen tuntuisesti. Osa on matkalla jäätelökioskille. Ja rannassa on venelaituri! Alue on kuin uuden pikkukaupungin tori tai lähiön keskustaa, vaikka olemme näinkin lähellä Helsingin vanhoja asuinalueita ja keskustaa. Yhtenäinen alue tuntuu "nuorelta". Kun en tunne alueen historiaa, alueen ajallinen syvyys ei ole voimakkaasti läsnä.

Pyöräilemme Tilkantorille lahden reunan kautta. Maaston mataluus virittää minun tunnelmaani.
Sähkövoimalinja toisen rannan mataluudessa tekee haikean, jotenkin melankolisen olotilan. Yhtenäisen alueen suunnittelu muistuttaa halusta tehdä monimuotoista ja elävää, jopa romanttisen hempeää - jos niin voi sanoa - ympäristöä. Kuitenkin koen täällä myös surumielistä tunnetta.

Sanni ja minä keskustelemme, miten ihmiset innostuvat uusista rakennetuista alueista ja miten kokemus muuttuu ajan kuluessa. Jossain vaiheessa rakentaminen saa uudelleen positiivista nostetta, mikä perustuu ehkä nostalgiaan.

Harjoituksessa huomaan, miten aukeilla paikoilla minulla on tapana levittää käsiäni ja kurottautua ympäristöön muutenkin. Pikku Huopalahden vino arkkitehtuuri puolestaan lisää liikkeeseeni myös vinoutta.

Jaakko

WEEK 28

13.7.2008 n. klo 21 - 23 Rautatieasema



Lähtemisen ja tulemisen paikat herkistävät tilan havainnoinnille.

Jaakko