Kesäillan lämmössä arkinen parkkipaikka tuntuu samalta kuin Välimeren rantakaupunkien kadut. Olemme saaneet luvan olla tällä minulle tutulla yksityisellä piha-alueella, jonka kautta kävelen usein työmatkaani. Täällä arkisuus yhdistyy juhlavuuteen ja illan outouteen. Parkkipaikka on karu, mutta rakennusten yksityiskohdat ja seinien pintojen koskettavuus tekevät siitä hyvällä tavalla fyysisen. Istumme pitkään keskustelemassa tärkeistä maailman kysymyksistä nurmen reunalla. Piha-alueelta valitsemme sitten kuitenkin suorakaiteen muotoisen asfaltoidun alueen, jolla tanssimme harjoituksen. Siitä tulee hyvä kokemus.
Tanssiessani tiedän, että pihalle suunnitellaan museoiden lisärakennusta - tanssini piirteleekin luonnoksia ilmaan?
Jaakko
No comments:
Post a Comment