WEEK 44

30.10.2008 n. klo 9.30 - 11.30 Puistola, Puikkotie



Sanni ja minä nousemme satunnaiseen junaan Pasilan asemalta. Päätämme jäädä pois Puistolassa viimeisellä pysäkillä Helsingin koillisreunalla. Puistolan nimi viittaa puutarhakaupunkien ideaan, mutta korkeat kerrostalot radan varressa leimaavat omaa mielikuvaani.

Valitsemme kadun omakotialueen keskeltä. Tällaisessa paikassa emme ole vielä käyneet projektin aikana. Omakotitalot eivät leimaa omaa Helsingin kokemusmaailmaamme. Kun maasto on niin tasainen ja paikka vieras, tällainen tonttien matto tuntuu vain jatkuvan jonnekin. Ei ole näkymiä, joiden avulla voisi hahmottaa omaa sijaintiaan isommalla alueella. Tiedän vain, että rata on lähellä ja että todennäköisesti pienet metsäalueet tulevat joskus vastaan niin kuin kaikkialla Suomessa.

Sannin huomio siitä, että isoissa kaupungeissa pienemmät tiet eivät automaattisesti johda mihinkään yhteen paikkaan, vaan ovat teiden verkkoa, tuntuu kiinnostavalta.

Tällä kadulla on taloja monelta vuosikymmeneltä ja niiden ikä on melko helppo tunnistaa. Erilaisuuksista syntyy jonkinlaista kotoisuutta.

Pienlentokoneita on säännöllisesti liikkeellä, varikset raakkuvat, jossakin tehdään rakennus- tai muuta työtä jollakin laitteella, joku lyhentää pensasaitaa, jalankulkijat matkaavat jonnekin.

Katselen itseäni kadun erikokoisista lätäköistä, ihmettelen kadun eri puolilla olevien tontin rajojen kohtaamattomuutta ja käyn merkitsemässä askeleillani viemärien, palopostien tms. valukannet - "Niemisen valimo".

Harjoituksen jälkeen tulee mieleen ajatus, että voisin jotenkin ymmärtää täällä asuvia.

Jaakko

WEEK 43

24.10.2008 n. klo 15 - 17

Suunnittelen mielessäni matkustavani junalla jonnekin Helsingissä. Mieleen tulee muisto jostakin vanhasta vierailusta kaverin luona radan varren omakotialueella.

Mielen, mielikuvituksen, uupumuksen, sairauden ja väsymyksen tila. Mahdollisuutena myös paranemisen ja levon tila.

Jaakko

WEEK 42

13.10.2008 n. klo 18 - 20 Siltavuoren penger



Ohittavan veneen aaltojen liike, pilvien kulku, valojen tuike, Linnanmäen maailmanpyörä, satamanosturin käännös, pisaroiden putoaminen, Anun käden heilautus - näkemiin, autojen nauha sillan yli, kaiteen kaari, kaiken tuttuus ja tuntemattomuus...

Olla kulmalla ja reunalla, rannalla ja rakentamisen paikoilla.

Liikun - hengitän ja kuljetan painopistettäni.

Jaakko

Pysähdyn ja katselen maisemaa. Asetun, ehdin liikkua tässä paikassa vain hetken, joten asettumiseen auttaa hengittely, tarkastelu ja ajatus, että aikaa silti on.

Katselen autojen kulkua, kaikki rytmissä, liikkeelle ja pysähdys ja taas liikkeelle, merellä kulkijoilla eri rytmi, lipumista.

Alhaalla leikkipuisto, syksyn lehtien peittämä, ei leikkijöitä. Pieniä pisaroita kasvoilla, pilviä, jotka lipuvat ohi. Liikkeestä syntyy laajaa, mutta tekee mieli pysyä yhdessä pisteessä. Tarkkailen näkymiä yhdessä pisteessä eri kulmista.

Anu

WEEK 41

08.10.2008 n. klo 18 - 20, Keskuspuistossa, ratsastuskentän vieressä



Ensimmäistä kertaa Helsinki liikkeessä -prosessin aikana on tunne, että olemme metsässä. Aikaisemmin luontokokemukset ovat olleet useammin kaupungille tyypillisillä rantakallioilla.

Ratsastuskentältä kuuluvat ohjaajan neuvot ja hevosten äänet. Olisi mukava katsella, mutta keskityn omaan harjoitukseeni. Toisten harjoitukset antavat kuitenkin minulle rytmin ja toimintaohjeita. Askellan omia reittejäni kalliolla.

Jaakko

WEEK 40

01.10.2008 klo 09.15-11.00 Sammatintie 6



Sisäpiha, pyykkitupa, -telineet, lakanat tuulessa. Syksyn ruskaiset lehdet kahisevat jalkojeni alla. Kuin porakoneen jylinä herätti aamulla. Ovat koneellistaneet lehtien keruun. Miksi ei haluta haravoida, niin monta ihmistä asuu näissä taloissa.

Sanni

Asumisen ajatuksen äärellä: täällä voisi olla hyvä.

Armas Lindgrenin Kone- ja Siltarakennus Osakeyhtiön tilauksesta monien vuosien aikana suunnittelema suurpihakortteli on taidehistorian erityinen arkkitehtuurikohde. Korttelissa on suojassa puistopihan rauhassa. Nyt olemme tosiaan kaupunkimaisessa 'kotipihassa'.

Tämä on paikka, jossa en muista käyneeni, mutta jonka olen tuntenut kirjojen kuvista. Tällaisiin paikkoihin voi olla yllättävän helppo tulla, vaikka joskus kokemus on lattea. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Kortteli on niin hieno kuin olen kuvitellutkin. Mielikuvien paikasta tulee konkreettinen kokemus. Näen jonkun katsovan ikkunasta, huomaan pyykkituvan avoimen oven tai lintuparven taivaalla ja rakennuksen hienostuneet värisävyt.

Jaakko