Sisäpiha, pyykkitupa, -telineet, lakanat tuulessa. Syksyn ruskaiset lehdet kahisevat jalkojeni alla. Kuin porakoneen jylinä herätti aamulla. Ovat koneellistaneet lehtien keruun. Miksi ei haluta haravoida, niin monta ihmistä asuu näissä taloissa.
Sanni
Asumisen ajatuksen äärellä: täällä voisi olla hyvä.
Armas Lindgrenin Kone- ja Siltarakennus Osakeyhtiön tilauksesta monien vuosien aikana suunnittelema suurpihakortteli on taidehistorian erityinen arkkitehtuurikohde. Korttelissa on suojassa puistopihan rauhassa. Nyt olemme tosiaan kaupunkimaisessa 'kotipihassa'.
Tämä on paikka, jossa en muista käyneeni, mutta jonka olen tuntenut kirjojen kuvista. Tällaisiin paikkoihin voi olla yllättävän helppo tulla, vaikka joskus kokemus on lattea. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Kortteli on niin hieno kuin olen kuvitellutkin. Mielikuvien paikasta tulee konkreettinen kokemus. Näen jonkun katsovan ikkunasta, huomaan pyykkituvan avoimen oven tai lintuparven taivaalla ja rakennuksen hienostuneet värisävyt.
Jaakko
No comments:
Post a Comment