Tutkimuskohteena avautuu osittain purettujen rakennusten tontti Teatterikorkeakoulun ja Kuluttajatutkimuskeskuksen välisessä kulmauksessa. Alue on edessämme näyttämönomaisena tilana. Assosiaatiota vahvistavat korkeat siilot ja peltiseinä: mieleen tulee näyttämötorni ja teatterin paloesirippu. alueen laita on peittynyt rakennusjätteeseen ja muuhun roskaan; keskellä on parkkipaikka. Paikka on sivussa ja selkeästi rajautuvana se on eräänlainen välitila, jossa kerroksellisuuden merkitykset ovat yhdessä pääosassa. Kokemukseni on positiivinen: aurinkoinen sää, lämmin murskautunut tiili, leskenlehdet ja jonkinlainen turvallisuus virittävät tilaa. Mieleen tulee myös kaupunkiarkeologia.
Teemme tutkivan toiminnan harjoituksen kolmen hengen voimin. Harjoitusajaksi muodostuu nyt noin 45 minuuttia. Alkuun havainnoin tilaa kävelemällä. En heti löydä liikkumisen halua, mutta viehätyn pienistä puun vesoista, jotka ovat ehtineet kasvaa tähän. Teemme esinelöytöjä: rikkinäinen WC-istuin, rikkinäinen peili, leskenlehti jne. Pihan toisella laidalla korkeat seinäpinnat jäsentävät kokemuksen. Tavallaan paikan voisi kiteyttää pihan pinnan ja pystysuuntaisten pintojen kehollisessa kokemuksessa tuntuvana vuorovaikutuksena.
Harjoituksen toisessa vaiheessa rakennan liikkeellisiä toistettavia tekoja. Istun tilan reunalla, asetun jalat levällään kahden puolen rajaa ja nostelen jalkojani, kuljen vesaikon poikki tasapainotellen ja koskettaen oksia, kävelen pihan toiselle laidalle vaikuttuen korkeudesta, nousen muutaman askeleen tikapuille ja seinän tasolle - leikittelen katseellani piirtäen rakennusten muotoja, tasapainottelen tikapuilla asettuen erilaisiin asentoihin, olen suhteessa Sanniin ja Anuun, palaan takaisin pihan toiselle laidalle. Kolmannen vaiheen aikana tämä tekojen sarja kehittyy ja huomaan paremmin suhteeni Anuun. Teko jäsentyy rytmisesti mm. paikan vaihdoksena ja yhdessä olemisena.
Täällä tuntuu luontevalta ottaa käyttöön tanssijan - jopa maneerisia - keskittyneen olemisen tapoja. Ehkä syynä on Teatterikorkeakoulun läheisyys. Löydän ilmeisen syyn ohikulkijoiden mahdollisesti itselleen esittämille kysymyksille siitä, mitä ryhmämme on tekemässä. "Taiteellisen teon" tekeminen tuntuu olevan helppoa. Tila kutsuu myös psykologiseen tai emotionaaliseen suhteeseen. Siinä on elokuvista tuttua runollista rujoutta. Tämä jos mikä olisi elokuvan tms. kuvauspaikka.
Ympärillä on Sörnäisten historiallinen teollisuusympäristö: eri ajan rakennuksia, eri tyylejä, mutta kuitenkin harmonisessa suhteessa. Valitun tilan materiaalit kutsuisivat tekemään myös erilaista liikettä: mikä olisi tiiliseinän, mikä peltiseinän, mikä harmaan betonin liike? Tiedän myös, että paikalle on ehdotettu uudisrakentamista, esim. toimistotiloja.
Kävelemme pois Hakaniemen suuntaan ja menemme kahville. Vire on positiivinen.
Jaakko
Tämä paikka on huima. Muistan huomioineeni paikan monta kertaa ohikulkumatkoillani ja miettinyt, mihin kaikkeen se antaisi mahdollisuuksia. No, nyt sitten olimme siellä tutkimassa ja liikkumassa. Havainnoin paikkaa ensin kävelemällä ja katselemalla. Kaiken romun seasta pilkottavat leskenlehdet, uutta elämää roskan keskellä.
Paikan kerroksellisuus kiinnostaa. Puretut rakennukset, materiaalien kerrostumat, kasat, graffitit. Valitsen seinät, betoniseinän, aaltopeltiseinän ja entisen rakennuksen tiilisen tukijalan. Teen seiniin kerroksen lisää liikkeelläni. Maalatun ja graffiteilla päällystetyn seinän pintaan tulee vielä kehon jättämä jälki. Sanni kertoo myöhemmin, että muuttaessaan kuvakulmaa, terävyys sumentui ja näytti, kuin olisin ollut osa kuvioita. Siltä se tuntui.
Löytäessäni tiilisen ja mustuneen tukijalan tulee nenään palaneen haju, joku on liimannut tiiliin perhostarroja. Käsille löytyy koloja, rapatut kohdat ropisevat hanskoista ja vaatteet mustuvat. Seinään jää jälkiä.
Aaltopeltiseinä on korkealla. Kiipeän, näen koko paikan. Vastapäisen seinän yläkerrosten ikkuna on auki ja tuuli saa sen heilumaan. Miten paljon voi olla jälkiä ja liikettä hylätyssä kulmauksessa. Kaikkine impulsseineen paikka herättää liikkumaan. Liikkeen rytmi ja reagointi ovat suhteessa pintoihin, ääniin ja tuulen liikuttelemiin kappaleisiin. Tuomme toiminnallamme paikkaan uuden kerroksen, jätämme jäljen.
Jään miettimään kerroksia, repeytymistä, sisäpintoja. Paikassa oli sisällä olon tuntu, seinässä ovia monessa kerroksessa. Sisään astuessaan olisi hypännyt tyhjään.
Elokuvallinen paikka.
Anu
1 comment:
Pääsittekö katsomaan sisälle?
Post a Comment