jenni
Kalasataman metroaseman vieressä metrojunat kuljettavat ihmisiä paikasta toiseen - Helsinki on liikkeessä vieressäni. Olen sivussa ja pysähtynyt.
Paikka joka tuntuu syrjäänjääneiden kodilta. Jotenkin tämä on edellisen paikan vastakohta: myös likainen, moninainen ja outo - silti vaikuttava ja tosi.
jaakko
Tämä paikka on voisi olla pelottava yksin. On olo, niinkuin olisi jonkun toisen mailla. Näyttää, että puiden ja pensaiden suojissa on tai ainakin on ollut asumus, vaatteita, farkut puussa ja takki kauempana oksassa roikkumassa.
Tila on aidattu eikä pois pääse kuin samaa reittiä. Metro katkaisee tien yhteen suuntaan ja muuten aidat kiertävät aluetta. Ulkoiset puitteet saavat liikkeen näyttäytymään tietynlaisena. On olo, että voisin vain pysähtyä, katsella metron kulkua, piiloutua aidan taakse tai litistyä kallion seinämään.
Metro jarruttaa jossain vaiheessa, juuri, kun kurkistan aidan takaa ja katson. Olinko se minä, joka sai jarrutuksen aikaiseksi, tulee olo, että tekee jotain luvatonta.
Paikka on kiinnostava erilaisuudessaan. Kehollinen tuntemus on aivan toista kuin edeltävällä viikolla mattolaiturilla. Edellisellä viikolla ulotuin kauas, tällä kertaa litistyin kokoon, suojauduin.
Anu
Paljon myöhemmin katson kartasta ja löydän nimen Englantilaiskallio.
Jaakko
No comments:
Post a Comment