Puistossa tuntuu olevan monta paikkaa, jonne voisimme jäädä tekemään harjoituksen: mäen päällä oleva näköalapaikka, mäen keväinen rinne, soittolava ja amfi sekä puistolammen alue. Hetken valintaprosessin jälkeen päädymme penkeille, jotka ovat nyt talvella tyhjän vesialtaan äärellä.
Puolen tunnin harjoituksessa on vapautunut olo, jota ruokkii penkin käytön arkipäiväisyys. Ihmisiä kulkee ohitse junilla, polkupyörillä ja koiria ulkoiluttaen.
Alppipuisto muistuttaa siitä, miten juuri puistot ovat kaupungille tyypillisiä paikkoja, jotka on erityisesti suunniteltu ja jotka muovaavat kaupunkilaisten arkea. Voisi myös miettiä, miten puistojen suunnittelu on myös omanlainen taidemuoto, joka saa ihmisen havainnoimaan maailmaa.
Alppipuisto muistuttaa puistojen historiasta. Kansanpuistot tarjosivat noin sata vuotta sitten esim. työväestölle paikan viettää viikonloppua. Alppipuistoonkin on sijoitettu monia toimintoja. Puiston luonne syntyy siitä, että se tuntuu olevan keskustaan suhteutettuna Linnanmäen huvipuiston takana ja siten reunalla sekä rautatien rajaamana sivussa. Arvelemme että tänne nuorten aikuisten on helppo tulla viettämään vapaa-aikaa. Tulee mieleen varjossa oleminen.
Keskipäivällä tunnelma on arkinen ja ihmiset kulkevat ohi. Mutta toisaalta, miten mukavaa voi
jo olla ajaa pyörällä vihreän läpi. Minulle puisto on juoksulenkkien yksi paikka. Romanttisen keinotekoisen puistolammen kaarteita voi olla mukava kiertää. Kesällä täällä on lintuja.
Harjoituksessa kävelen vesialtaan reunaa alas, nousen ylös, istun penkille, asetun lepäämään sille
jalat selkänojaa vasten, vaihtelen erilaisia istuma-asentoja esim. käsillä suojaten takareisiä kylmää penkkiä vasten. Seuraan Jennin leikkisää toimintaa ja Anun olemuksen muutosta tällä paikalla. Paikasta tulee sillä tavalla erityinen, että se ei tunnu vaativan minulta niin paljon katsomista, jolloin liikkeen toiminnallisuus paljastaa mahdollisuutensa täällä ja tässä tutkimusprosessissa.
Jaakko
En ole koskaan ennen käynyt täällä.
Hmm... Vai olisinko sittenkin?Joskus teininä kun oltiin Lintsillä ja tultiin tänne puistoon istumaan viltille halpojen viinipullojen kanssa?
Tämä on juuri sellainen paikka, jälleen kerran reuna-alue, takatila; Linnanmäen takana, junaradan vieressä. Ihmiset ajavat tästä läpi polkupyörillä, koiran ulkoiluttajia on paljon, sauvakävelijöitä. Ja silti tämä ei ole oikein kenenkään paikka.
Ainakaan nyt, maaliskuussa.
Kaikki mahdollinen pinta on peitetty graffiteilla, roskiksen kyljistä huvimajan pylväisiin. Täällä on myös todella outo tekolampi jonka pohja on tehty betonista. Nyt se on tietysti tyhjä.
Mietin millaisissa paikoissa kaupungissa on eniten liikettä?
Jenni
No comments:
Post a Comment