Tämä paikka on minulle tuttu: käyn aina silloin tällöin Töölönlahden kävelylenkilläni myös Mäntymäellä oleskelemassa kallioiden, puiden ja vuodenaikojen kanssa. Se on tärkeää.
Mäen rinteeseen ilmestyvät keväällä ensimmäiset kukatkin.
Tämä kokemus tutusta paikasta on kuitenkin erilainen, kun se on yhdessä havainnointia erityisesti kokonaisvaltaisen kehollisuuden kautta. Huomaan ehkä hieman toisia asioita kuin yksin kävellessä.
Mäntymäellä on erityinen genius loci, paikan henki. Yhteisessä kohtaamisessa tällä kerralla se voisi kiinnittyä siihen, että ympärillä on paljon liikennettä ja liikenteen ääntä, mutta kallion päällä tunnen olevani vetäynyt syrjään - olen omassa rauhassani. Hassua on se, että kun olemme keskittyneet tutkimaan paikkoja, jotka ovat sivussa tai reunalla, tämä paikka on tavallaan kuitenkin keskellä kaikkea. Niin kuin Anu sanoo, että täällä tulee olo, että Helsinki on liikkeessä. Mäntymäki on sillä tavalla myös erityinen, että täältä näkyy Helsingin keskustaan ja vieressä on Stadionin torni. Paikka on siis hyvin tunnistettava, mutta jälleen kerran "huomaamaton". Tämän aamun tilassa aavistamme myös alkukevään ja äänten merkityksen tälle kohtaamiselle.
Koska olen sairaana, en halua liikkua paljon. Katselen eri suuntiin mäeltä. Anun meditatiivisen hidas liike saa minut jatkamaan hidasta kääntymistä ja kiertoja.
Harjoituksen jälkeen päädymme kahvilaan mäen rinteeseen.
Tämän prosessin aikana olen joskus miettinyt, kuinka vähän olemme kohdanneet fyysisesti toisia ihmisiä harjoituksen aikana, vaikka monissa paikoissa on paljon todistusaineistoa siitä, että täällä on käyty: graffiteja, pullonkorkkeja, jalanjälkiä jne. Liikumme eri aikaan täällä. Toisaalta paikan kokeminen on aina sosiaalista, vaikka olisin yksinkin.
Mielenkiintoista on myös suuntien kokeminen: miten havainnon suunta ja mahdollinen kuvaussuunta liittyy jotenkin havaintoalueen luonteeseen kuuluvaan "aukeamiseen" tiettyyn määräävään suuntaan. Esimerkiksi nyt Mäntymäellä katselen luonnollisesti ylhäältä alaspäin, mikä on tuttua myös muista kohteista. On kirjoitettu, että ihmiset hakeutuvat esim. huoneen reunoille turvatakseen selustansa - näköaisti on niin keskeinen. Tämä saattaa vaikuttaa myös ulkona?
Jaakko
No comments:
Post a Comment