Sunday, October 18, 2009
Friday, October 9, 2009
Wednesday, October 7, 2009
Tuesday, September 29, 2009
Thursday, September 17, 2009
OHJELMA 1.10. – 18.10.2009
HELSINKI LIIKKEESSÄ -NÄYTTELY
Yleisölle on tarjolla foorumi toisten kohtaamiseen ja näkemysten jakamiseen arjen ympäristöstä.
Lasipalatsin näyttelytila (Mannerheimintie 22-24)
avoinna ti – su klo 12 - 18
Avajaiset 1.10. klo 18 - 20 . Tervetuloa!
Helsinki liikkeessä - elokuva
Dokumentaarinen elokuva ihmisen ja kaupungin, havainnoinnin ja liikkeen välisistä vuorovaikutuksista.
Vuoden 2008 ajan tutustuimme Helsinkiin uudestaan ja ensimmäistä kertaa vaistonvaraisesti valittujen paikkojen johdatellessa meitä näkemään, kuulemaan, tunnustelemaan, liikkumaan ja kuvaamaan kaupungin ja siinä läsnä olevan ihmisen tilaa. Paikat ja niissä dokumentoidut koreografiat kertovat samanaikaisesti tämänhetkisestä kotikaupungistamme, sen kokemisesta ja tuon kokemuksen välittämisestä.
Konsepti: Helsinki liikkeessä -työryhmä
Kuvaus ja leikkaus: Sanni Priha
Äänisuunnittelu: Pasi Siitonen
NÄYTTELYYN LIITTYVÄT TAPAHTUMAT
Välitöntä koreografiaa kaupunkitilassa
Helsinki liikkeessä tekee kutsuttujen vieraidensa kanssa Lasipalatsin edustalle rajattuun katutilaan lyhyitä koreografioita, jotka syntyvät välittömästi hetkessä tilaa havainnoimalla. Päivittäin vaihtuvat vieraat edustavat tanssien kaupunkilaisia, joilla kullakin on omakohtainen suhteensa Helsingin tuttuihin, muuttuviin ja yllättäviin paikkoihin. Anu Rajalan, Jaakko Simolan ja Jenni Koistisen vieraina ovat mm. Leena Gustavson, Anna Maria Häkkinen, Pia Karaspuro, Harri Kuorelahti, Maria Nurmela, Sari Palmgren, Jarkko Partanen, Jukka Ristolainen, Liisa Risu, Leena Rouhiainen, Virva Talonen, Satu Tuittila ja Paula Tuovinen. Mukana myös Uudenmaan CP-yhdistyksen tanssikerho ja Sibelius-lukion tanssilinjan opiskelijaryhmä. Tapahtuma ei toteudu rankkasateessa - kesto noin 1 h.
2.10. klo 16, 4.10. klo 12
6.10. klo 13, 7.10. klo 15, 8.10. klo 17, 9.10. klo 16, 10.10. klo 15
13.10. klo 17, 15.10. klo 17, 16.10. klo 16, 17.10. klo 15
Asiantuntijan puheenvuoro
Kolme suomalaista oman alansa huippuasiantuntijaa avaavat puheenvuoroissaan näkökulmia tilaan ja paikkaan sekä kertovat myös omakohtaisesta suhteestaan Helsinkiin. Tapahtuman kotoiseen näyttelytilaan on mukava tulla jakamaan erilaisia kokemuksia omasta ympäristöstä. Vapaa pääsy – paikkoja rajoitetusti.
8.10. klo 18
Juhani Pallasmaa, arkkitehti, professori
TILA JA PAIKKA: eletty ja eksistentiaalinen tila
"Arkkitehdit monesti pitävät tilaa oman taiteenalueensa ilmaisukeinona, mutta tilalla on keskeinen merkitys kaikessa taiteessa. Myös kieli operoi tilassa ja tilallisten ilmaisujen avulla. Itse asiassa, tila ja territoriaalisuus ovat koko luonnon dynaamisen tasapainojärjestelmän tärkein ulottuvuus.
Tilaa pidetään yleensä ihmisen ulkopuolisena fyysisenä ja merkityksettömänä ulottuvuutena, mutta tajunnassamme ulkoinen maailman tila ja sisäinen mielen tilamme punoutuvat täysin toisiinsa."
13.10. klo 18
Kanerva Cederström, elokuvaohjaaja, dokumentaarisen elokuvan professori
KAUPUNKINI KERROKSET
"Käsittelen puheenvuorossani kaupungin muistin arvoitusta, paluuta paikkaan, jota ei enää voi olla. Yritän pohtia, miten elokuvan keinoin voi kaksoisvalottaa itselleen merkittävän kaupunkitilan eri kerroksia ajassa."
15.10. klo 18
Arto Haapala, estetiikan professori, Helsingin yliopisto
HELSINKI ELETTYNÄ JA KOETTUNA PAIKKANA
"Alustuksessani esittelen joitakin keskeisiä kaupunkiympäristön estetiikan peruskäsitteitä ja hyödynnän niitä selvitellessäni Helsingin erityispiirteitä urbaanina ympäristönä. Näitä käsitteitä ovat muun muassa paikka ja paikan henki, kaupungin esteettinen yhtenäisyys, urbaanin ympäristön historiallinen syvyys ja innovatiivisuus, mittakaava sekä kaupunkiluonto. Annan myös omakohtaisia esimerkkejä sekä Helsingin onnistuneista että vähemmän onnistuneista arkkitehtonisista ratkaisuista."
Nuori Helsinki
Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki rakentaa näyttelytilaan Helsinki -installaation, joka on esillä kaksi lauantaita. Siinä Lasipalatsin lähialue muuntuu pienoismalleiksi ja tutuissa rakennuksissa löytyy hipaus fantasiaa. Välitöntä koreografiaa kaupunkitilassa on silloin myös täynnä nuorta energiaa Sibelius-lukion tanssilinjan voimin.
10.10. ja 17.10. tanssivierailut klo 15
Helsinki Liikkeessä -työpajat
Osana Zodiak - uuden tanssin keskuksen yleisötyötä Helsinki Liikkeessä -työryhmä ohjaa työpajoja Tutkimusmatkoja kaupunkiin. Pajoissa etsitään virkistäviä näkökulmia oman arkiympäristön ajatteluun ja työstetään omaa suhdetta Helsinkiin.
Ks. ilmoittautuminen ja lisätiedot alla.
Helsinki liikkeessä - liikkeen ja kuvan työpaja
Työpajassa liikutaan ja valokuvataan Kaapelitehtaan ympäristössä itselle mielenkiintoisia paikkoja. Aiempaa kokemusta ei tarvita. Ohjaajana koreografi ja valokuvataiteilija.
Nuorisofestari Lokaviikoilla torstaina 15.10.
Ks. ilmoittautuminen http://www.zodiak.fi/
TAPAHTUMISSA OVAT MUKANA
Juhani Pallasmaa
Juhani Pallasmaa, arkkitehti SAFA, Hon. FAIA, Int FRIBA, professori, on toiminut arkkitehtina 1960-luvun alusta lähtien suunnittelualoina kaupunkisuunnittelu ja arkkitehtuuri sekä näyttely-, tuote- ja graafinen suunnittelu. Kirjoittanut tai toimittanut 24 kirjaa sekä yli 300 esseetä, joita on julkaistu yli 30:llä kielellä.
Taideteollisen oppilaitoksen rehtori 1970-71, Haile Selassie I yliopiston professori 1972-74, Suomen rakennustaiteen museon johtaja 1978-83, valtion taiteilijaprofessori 1984-89 sekä teknillisen korkeakoulun professori 1991-97. Useiden ulkomaisten yliopistojen vieraileva professori, mm. Yale University, Washington University in St. Louis ja University of Virginia.
Tärkeimmät teokset: The Thinking Hand (2009), Encounters – Architectural Essays (2005), The Architecture of Image – Existential Space in Cinema (2001), The Eyes of the Skin (1996 ja 2005) ja Animal Architecture (1995).
Kanerva Cederström
Kanerva Cederström on elokuvaohjaaja ja dokumentaarisen elokuvan professori Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osastolla vuodesta 2003. Hänen ohjauksiaan ovat mm. Erikoisia tapauksia; Lost and Found; Trans-Siberia; Kaksi enoa; Työttömän pöytäkirja, yhdessä Riikka Tannerin kanssa Haru - yksinäisten saari, Rajamaa, Paikan henki, Laila, Lenin-setä asuu Venäjällä.
Arto Haapala
Arto Haapala on Helsingin yliopiston estetiikan professori. Hän on tutkinut monia perinteisiä taidefilosofisia kysymyksiä, mutta on viime aikoina keskittynyt urbaanin ympäristön ja laajemmin arkisen ympäristön esteettiseen problematiikkaan. Hän on toiminut monissa kansainvälisissä ja kansallisissa tieteellisissä luottamustehtävissä: tällä hetkellä hän on Suomen Estetiikan Seuran puheenjohtaja ja Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin ohjausryhmän puheenjohtaja.
Leena Gustavson
Tanssitaiteilija Leena Gustavson toimii free lance tanssijana ja on pääsääntöisesti vaikuttunein improvisaatiosta ja sen perin ajatuksia vapauttavista maailmoista.
”Tanssijavieraaksi kutsun saatuani olo on jo etukäteen samanlainen kuin kutsuvieraalla yleensä – innostuneen odottava.”
Anna Maria Häkkinen
Anna Maria Häkkinen on esittävän taiteen ja olemisen ulottuvuuksista kiinnostunut koreografian opiskelija Teatterikorkeakoulussa.
Pia Karaspuro
Pia Karaspuro on helsinkiläinen tanssija, tanssin opettaja ja koreografi. Hän pyrkii pysymään liikkeessä ja nauttii tanssin pulpahduksista erilaisissa tilanteissa ja tiloissa.
"Kaupunkitila arkisessa vilinässään ja yön tummuudessaan on yllättävä, kaunis ja hämmentävä koreografia, jonka osana on innostavaa olla."
Harri Kuorelahti
Harri Kuorelahti on vuodesta 1990 lähtien toiminut tanssijana ja koreografina sekä freelancer-tuotannoissa että Helsinki Dance Companyssa (1990-2006). Hänen viimeisin koreografiansa on Hardcore humppa Helsinki Dance Companylle syyskuussa 2009. Hän on toiminut Täydenkuun Tanssit -festivaalin taiteellisena johtajana ja on tällä hetkellä Zodiak - Uuden tanssin keskuksen taiteellinen johtaja.
Maria Nurmela
Maria Nurmela on työskennellyt freelancerina tanssitaiteen kentällä mm. Saksassa, USA:ssa ja Hollannissa sekä Suomessa esim. Tero Saarinen Companyssa vuodesta 2002 alkaen. Marian intohimona on tarkastella tanssitaidetta eri näkökulmista tanssijana, tanssinopettajana ja toisinaan koreografinakin. Tällä hetkellä häntä kiehtoo kollektiivinen ja poikkitaiteellinen työskentelytapa sekä tavanomaisesta poikkeavan esitystilan avaamat mahdollisuudet esiintyjälle ja katsojallekin.
Sari Palmgren
Sari Palmgren työskentelee freelance-koreografina, tanssinopettajana ja tanssijana. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen maisteriksi vuonna 2004. Hän kuuluu UNIT-koreografikollektiiviin. Parhaillaan Sari työskentelee Connective patterns dokumenttielokuvan sekä uuden sooloteoksen parissa.
Jarkko Partanen
Jarkko Partanen on Helsingissä toimiva tanssija-koreografi. Hän on valmistunut tanssijaksi Laban Centrestä, Lontoosta ja on sittemmin toiminut esiintyjänä sekä Suomessa että ulkomailla. Tällä hetkellä Jarkko opiskelee Teatterikorkeakoulussa koreografin maisteriohjelmassa.
Jukka Ristolainen
Tanssitaiteilija Jukka Ristolainen toimii vapaana taiteilijana ja kouluttajana. Hän asuu, työskentelee ja pitää tanssiammattilaisten residenssiä Kokon tilalla Kangasniemellä. Ympäristön vaikutus, paikallisuus ja ajan käsite ovat hänen monimuotoisten teostensa ydintä. Tanssin vieminen erilaisiin paikkoihin ja uusien yleisöjen löytäminen on myös hänelle tärkeää.
Liisa Risu
Tanssija-koreografi Liisa Risu on työskennellyt laaja-alaisesti tanssin, sirkuksen ja teatterin parissa yli kahden vuosikymmenen ajan.
”Muotona tällä hetkellä kiinnostavat erityisesti improvisaation tai neutraalimmin sanoen vapauden eri asteet täysin sidotusta totaali freehen."
Leena Rouhiainen
Tanssitaiteen tohtori ja tanssija-koreografi Leena Rouhiainen on työskennellyt nykytanssin ammattilaisena vuodesta 1990. Hän on Suomussalmiryhmän ja Ruumiillisen taiteen teatterin perustajajäsen. Hän toimii tutkijatohtorina Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa ja tutkimusprojektijohtajana Taideteollisen korkeakoulun Medialabissa. Hänen nykyisiä tutkimuksellisia kiinnostuksen kohteita ovat taiteellinen tutkimus, somatiikka, kehollinen tieto ja fenomenologinen näkökulma tanssijan tilaan. Kevään 2009 hän työskenteli tanssi- ja liikuntakasvatuksen apulaisprofessorina Norges idrettshøgskolenissa Oslossa.
Virva Talonen
Tanssitaiteilija Virva Talonen työskentelee freelancer koreografina ja -tanssijana. Virvan viimeisin työ on ollut Helsingin Juhlaviikkojen 2009 tanssin tilausteos "Poikkeustapauksia - Special Cases", joka kantaesitettiin Kiasmassa elokuussa 2009. Hän on kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä sekä tanssin sadoista eri mahdollisuuksista kommunikoida nykyhetken kanssa.
Satu Tuittila
Freelance tanssitaiteilija Satu Tuittila on raisiolainen tanssin moniottelija: koreografi, esiintyjä ja opettaja. Improvisaatio monissa muodoissaan kiinnostaa häntä ja läpäisee hänen työskentelyään. Tuittila on kotimaan ja pohjoismaiden lisäksi esiintynyt improillen myös Englannissa, Sveitsissä ja USA:ssa.
Paula Tuovinen
Tanssitaiteilija Paula Tuovinen on toiminut nykytanssin kentällä 1980-luvulta lähtien tanssijana, koreografina ja opettajana ja toimii nykyisin Teatterikorkeakoulun rehtorina.
Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki
Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki toimii pääkaupunkiseudulla ja antaa taiteen perusopetusta laajassa oppimäärässä arkkitehtuurissa ja ympäristökasvatuksessa.
Arkkitehtuurin taiteen perusopetuksessa on keskeistä nyky-yhteiskunnassa tarvittava rakennetun ympäristön ymmärtäminen ja tulkinta. Opetuksessa tutustutaan arkkitehtuurin peruselementteihin kuten tilat, valot, värit, muodot, materiaalit, rakenteet jne. Oppimisen välineinä painottuvat tutkiminen, omakohtainen havainnointi ja kokeilu, moniaistinen kokemuksellinen työskentely sekä kolmiulotteinen rakentelu. Opetuksen tavoitteena on innostuneen ja omakohtaisen ympäristö-suhteen syntyminen.
Arkkitehtuurikoulu Arkki tekee yhteistyötä Helsinki liikkeessä -työryhmän kanssa. Projektissa nuoret etsivät ja havainnollistavat eri mittakaavoissa ajatuksia omasta kaupungistaan; sen tiloista, muutoksesta, liikkeestä ja tunnelmista. Kaupunkitilaan tutustutaan tutkimalla ja rakentamalla malleja Helsingin keskustan kortteleista ja rakennuksista. Nuoret esittävät toteutuksessa myös oman näkemyksensä kaupungin muutoksesta ja tulevaisuudesta. Installaatio esittelee Helsingin keskustan korttelit Lasipalatsin ympäristöstä lasten ja nuorten visioina, kun tulevaisuudessa kaupungista osa jää ennalleen ja osa muuttuu. Muutoksen huomatakseen on pysähdyttävä ja katsottava tarkkaan. Mikä on Helsingin tulevaisuus nuorten silmissä?
Sibelius-lukion tanssilinja
Sibelius-lukion tanssilinjan opetuksen tavoitteena on, että opiskelija löytää oman henkilökohtaisen suhteensa tanssitaiteeseen ja osaa suhteuttaa tekemisensä osaksi ympäröivää yhteiskuntaa. Tanssinopiskelussa keskeistä on ryhmätyöskentely. Ryhmässä oleminen ja muiden kanssa kokemusten jakaminen kehittävät opiskelijan välittävää ja vastuullista asennetta muita ihmisiä ja ympäristöä kohtaan. Harjoitustunneilla ja esiintymistilanteissa mahdollistuu onnistumisen ja osallisuuden kokeminen. Olemisen tapahtumaa arvostavalla ja kehoa kuuntelevilla työtavoilla on merkittävä osuus lukion tanssinopetuksessa. Tanssin opetusmenetelmät pohjautuvat länsimaisen taidetanssin perinteisiin kietoutuen erilaisiin somaattisiin lähestymistapoihin.
Uudenmaan CP-yhdistyksen tanssikerho
Uudenmaan CP-yhdistys on CP-vammaisten sekä muiden keskushermostovaurioiden vuoksi vammautuneiden ja heidän omaistensa tukiyhdistys. Yhdistyksen ylläpitämät erilaiset vapaa-ajan kerhot ovat tärkeä osa toimintaa. Tanssikerhon tavoitteena on rohkaista ja kannustaa tanssi-ilmaisuun. Yhdessä tanssiminen ja luominen ohittavat arjen haasteet ja pulmat. Esille nousevat ihminen ja hänen tekonsa, vamma laimenee.
Kesäkurssit ovat osa tanssikerhon toimintaa. Kahtena viime vuotena kesäkurssi on ollut tanssiva kaupunkivaellus. Vaeltava kurssi on tarjonnut useimmille liikuntavammaisille nuorille ennen kokemattoman kosketuksen kaupunkitilaan, ulkoilmaan, julkisiin liikennevälineisiin ja ihmisvilinään. Vuoden 2009 kesäkurssin aiheena olivat väylät ja pysäkit, eli reitit, joita kuljetaan ja paikat, joihin pysähdytään. Tai suunnat, jotka kutsuvat ja paikat, jotka pysähdyttävät.
Vaelluksemme väylillä ja pysäkeillä on meille nyt uusi ja erityinen merkitys. Samoin niille, jotka näkivät meidät tanssimassa. Nyt odotamme jännityksellä, millaiseen tilaan saamme vaeltaa yhdessä uusien vaellusystäviemme kanssa Helsinki liikkeessä -tapahtumassa.
Lisätietoa tapahtumista julkaistaan tapahtuman ajan blogissa ja Zodiakin verkkosivuilla http://www.zodiak.fi/
Wednesday, August 12, 2009
HELSINKI LIIKKEESSÄ - TUTKIMUSMATKOJA KAUPUNKIIN
Tanssija-koreografit Anu Rajala ja Jaakko Simola sekä elokuvataiteilija Sanni Priha ohjaavat neljän pienen tutkimusmatkan sarjan Helsingissä. Tutkimusmatkoilla etsitään virkistäviä näkökulmia arkiympäristön ajatteluun ja työstetään omaa suhdetta Helsinkiin kaupunkina. Työskentely koostuu kokemuksellisista liikeharjoitteista, havaintotehtävistä, yhteisistä keskusteluista ja pienistä esityksistä. Tutkimusmatkoilla kohdataan mm. kaupungin rantaa, raja-alueita ja muutoksessa olevia rakentamisen paikkoja. Jokainen matka dokumentoidaan videokuvaamalla ja materiaali tulee osaksi Helsinki liikkeessä -projektin näyttelyä Lasipalatsissa.
Aika: Ryhmä I maanantaisin 28.9.-19.10. klo 10-12
Ryhmä II keskiviikkoisin 30.9.-21.10. klo 18-20
Kokoontumispaikka: Lasipalatsin Galleria, Mannerheimintie 22-24
Kurssimaksu: € 50
Ilmoittautuminen: 21.9. mennessä: jenni.sainio@zodiak.fi
Aika: Ryhmä I maanantaisin 28.9.-19.10. klo 10-12
Ryhmä II keskiviikkoisin 30.9.-21.10. klo 18-20
Kokoontumispaikka: Lasipalatsin Galleria, Mannerheimintie 22-24
Kurssimaksu: € 50
Ilmoittautuminen: 21.9. mennessä: jenni.sainio@zodiak.fi
Tuesday, March 10, 2009
SPRING - SUMMER 2009
Vuoden 2008 kokemukset Helsingin kiinnostavilla reuna-alueilla, rannoilla ja rajoilla sekä muuttuvilla rakentamisen paikoilla olivat antoisia. 52 paikan havainnointi tuli näkyväksi videolle kuvattuna kehon liikkeenä. Intuitiivisesti ja kollektiivisesti työryhmä teki oman Helsinki-teoksensa. Tanssi kotikaupungissa syvensi suhdetta ympäristöön ja avasi näkökulmia paikan ja tilan käsitteisiin.
Kokemukset on ilo jakaa näyttelyn, työpajojen, keskusteluiden ja blogin muodossa tulevan syksyn aikana.
Kokemukset on ilo jakaa näyttelyn, työpajojen, keskusteluiden ja blogin muodossa tulevan syksyn aikana.
Monday, December 29, 2008
WEEK 52
22.12.2008 n. klo 10 - 11 Suomenlinnan lautalla

Viimeinen Helsinki liikkeessä -harjoitus 52 paikan sarjassa. Palaamme merelle. Aaltojen liikettä aistimme jo ensimmäisellä kerralla Hernesaaressa vuosi sitten. Sen jälkeen vuodenaikojen vaihdellessa olemme olleet monenlaisilla rannoilla. Lautallekin näkyvät useat tutut paikat, joissa kävimme.
On rauhallinen ja haikea olo. Helsinki liikkeessä on tuntunut hyvältä. Monet elleivät jopa kaikki kohteemme ovat olleet kiehtovia, kiinnostavia ja piristäviä.
Jaakko
Nostalgia taakse jäävästä kaupungista, sellaisena kuin sen tänä vuonna teimme se ei palaa enää takaisin. Jo nyt se on uudistunut, jo nyt silmäni ovat uudet.
Sanni

Viimeinen Helsinki liikkeessä -harjoitus 52 paikan sarjassa. Palaamme merelle. Aaltojen liikettä aistimme jo ensimmäisellä kerralla Hernesaaressa vuosi sitten. Sen jälkeen vuodenaikojen vaihdellessa olemme olleet monenlaisilla rannoilla. Lautallekin näkyvät useat tutut paikat, joissa kävimme.
On rauhallinen ja haikea olo. Helsinki liikkeessä on tuntunut hyvältä. Monet elleivät jopa kaikki kohteemme ovat olleet kiehtovia, kiinnostavia ja piristäviä.
Jaakko
Nostalgia taakse jäävästä kaupungista, sellaisena kuin sen tänä vuonna teimme se ei palaa enää takaisin. Jo nyt se on uudistunut, jo nyt silmäni ovat uudet.
Sanni
Wednesday, December 17, 2008
WEEK 51
17.12.2008 n. klo 13 - 14 Hietaniemen hautausmaa

Hautausmaalla mietin kotipaikkaa aivan erityisestä näkökulmasta. Täällä on kaunista mutta ympärillä ei tuttuja. Miten helsinkiläisyys voi tarkoittaa tänne päätymistä?
Hautausmaalla ei ole helppo liikkua, vaikka meillä on kuvauslupa. Talven keskellä käytävät kutsuvat kävelyyn, katseen kuljetukseen ja pysähtymisiin. Mieleni on levollinen ja läsnäoleva - lintujen nopeat pyrähdykset tuovat paikalle oman rytmisen vireensä.
Jaakko

Hautausmaalla mietin kotipaikkaa aivan erityisestä näkökulmasta. Täällä on kaunista mutta ympärillä ei tuttuja. Miten helsinkiläisyys voi tarkoittaa tänne päätymistä?
Hautausmaalla ei ole helppo liikkua, vaikka meillä on kuvauslupa. Talven keskellä käytävät kutsuvat kävelyyn, katseen kuljetukseen ja pysähtymisiin. Mieleni on levollinen ja läsnäoleva - lintujen nopeat pyrähdykset tuovat paikalle oman rytmisen vireensä.
Jaakko
Wednesday, December 10, 2008
WEEK 50
10.12.2008 n. klo 9.15-10.30 Sofiankatu

Yhtä vaikeaa kuin oli tehdä tämä kerta, on myös kirjoittaa siitä. Liialliset odotukset tästä paikasta (historia, pittoreskius) ja pelko projektin häämöttävästä lopusta tukahduttavat katseen ja läsnäolemisen. Haluaisin jatkaa. Aloittakaamme uusi koulu! Onko uusia ilmoittautujia?
Vai ovatko nuo turisteja kalastavat tuliaiskaupat tukahduttaneet tämän paikan. Vai eikö vieläkään olla opittu kuinka kaduilla voidaan olla, kuinka niitä voidaan kuvata? Tavanomaisissa paikoissa, kuten kadulla, joissa tehdään tavanomaisia asioita, kuten kävellään on vaikeampaa "irrotella" kuin vähemmän tavanomaisissa paikoissa, kuten rahtisatamassa, ratsastusradan vierellä tai vesitornin kupeella. Tarvitsemme toisen vuoden.
Sanni
Vaikka pystyin havainnoimaan uusiakin asioita, oli vaikea liikkua. Luultavasti ennakkomielikuvat olivat niin vahvoja, etten osannut enää vapautua. Siksi tein suunniteltuja päätöksiä.
Pidän kadusta. Arkiaamuna se oli myös yllättävän harmaa ja tavallisten rutiinien paikka. Tavarantoimittajat tulivat autoillaan ja kuvauksen lopulla täytettyä poroa kannettiin paikoilleen myymälän eteen. Kulttuurisia merkityksiä ja rajapintoja on helppo vyöryttää mieleen. Tämä katu on vanhan luonteensa ja tehtävänsä lisäksi samalla näyttely ja esitys. Tähän voisi asettua juuri anonyymiksi kuvaksi kenestä tahansa kaupunkilaisesta Helsingin historian aikana.
Jälleen kerran olin myös esiintyjän roolin ja tavallisen kulkijan roolin rajapinnalla.
Katu on samalla kertaa hyvin aistimellisesti koskettava ja toisaalta melkein epätodellisen tuntuinen.
Jaakko

Yhtä vaikeaa kuin oli tehdä tämä kerta, on myös kirjoittaa siitä. Liialliset odotukset tästä paikasta (historia, pittoreskius) ja pelko projektin häämöttävästä lopusta tukahduttavat katseen ja läsnäolemisen. Haluaisin jatkaa. Aloittakaamme uusi koulu! Onko uusia ilmoittautujia?
Vai ovatko nuo turisteja kalastavat tuliaiskaupat tukahduttaneet tämän paikan. Vai eikö vieläkään olla opittu kuinka kaduilla voidaan olla, kuinka niitä voidaan kuvata? Tavanomaisissa paikoissa, kuten kadulla, joissa tehdään tavanomaisia asioita, kuten kävellään on vaikeampaa "irrotella" kuin vähemmän tavanomaisissa paikoissa, kuten rahtisatamassa, ratsastusradan vierellä tai vesitornin kupeella. Tarvitsemme toisen vuoden.
Sanni
Vaikka pystyin havainnoimaan uusiakin asioita, oli vaikea liikkua. Luultavasti ennakkomielikuvat olivat niin vahvoja, etten osannut enää vapautua. Siksi tein suunniteltuja päätöksiä.
Pidän kadusta. Arkiaamuna se oli myös yllättävän harmaa ja tavallisten rutiinien paikka. Tavarantoimittajat tulivat autoillaan ja kuvauksen lopulla täytettyä poroa kannettiin paikoilleen myymälän eteen. Kulttuurisia merkityksiä ja rajapintoja on helppo vyöryttää mieleen. Tämä katu on vanhan luonteensa ja tehtävänsä lisäksi samalla näyttely ja esitys. Tähän voisi asettua juuri anonyymiksi kuvaksi kenestä tahansa kaupunkilaisesta Helsingin historian aikana.
Jälleen kerran olin myös esiintyjän roolin ja tavallisen kulkijan roolin rajapinnalla.
Katu on samalla kertaa hyvin aistimellisesti koskettava ja toisaalta melkein epätodellisen tuntuinen.
Jaakko
Thursday, December 4, 2008
WEEK 49
04.06.2008 n. klo 9.00-11.00 Vuosaaren satamakeskus

Saavumme juhlallisesti, itsenäisyyspäivä-viikon kunniaksi (tai, koska myöhästyimme linja-autosta), taksilla satamaan. Aamun hämärässä tunnelma on juhlallinen. Paikan päällä asetutaan suuren altaan kupeelle. Erilaiset koneet ääntelehtivät omilla kielillään. Anu ja Jaakko ovat pieniä koneita, peruutuskone, balettikone..
Alue on laaja. Jaakko vaikuttaa pienen pieneltä sorakentän toisessa päädyssä. Zoomaan Jaakkoon ja huomaan hänen takanaan työmaakopissa työskentelevän hahmon.
Sanni
Paikka, jossa ihmiset eivät käy, vaikka monet elämän ainekset kulkevat sataman kautta. Todellinen liikkeen keskus. Maisema on vaikuttava. Ihmisen haltuunottama paikka. Mieleen tulee myös kaikki ne työt, joita jotkut ihmiset osaavat ja jotka jäävät muille tuntemattomiksi.
Jaakko

Saavumme juhlallisesti, itsenäisyyspäivä-viikon kunniaksi (tai, koska myöhästyimme linja-autosta), taksilla satamaan. Aamun hämärässä tunnelma on juhlallinen. Paikan päällä asetutaan suuren altaan kupeelle. Erilaiset koneet ääntelehtivät omilla kielillään. Anu ja Jaakko ovat pieniä koneita, peruutuskone, balettikone..
Alue on laaja. Jaakko vaikuttaa pienen pieneltä sorakentän toisessa päädyssä. Zoomaan Jaakkoon ja huomaan hänen takanaan työmaakopissa työskentelevän hahmon.
Sanni
Paikka, jossa ihmiset eivät käy, vaikka monet elämän ainekset kulkevat sataman kautta. Todellinen liikkeen keskus. Maisema on vaikuttava. Ihmisen haltuunottama paikka. Mieleen tulee myös kaikki ne työt, joita jotkut ihmiset osaavat ja jotka jäävät muille tuntemattomiksi.
Jaakko
Monday, December 1, 2008
WEEK 48
Monday, November 24, 2008
Wednesday, November 12, 2008
WEEK 46
12.11.2008 klo 9.00-11.00 Laajasalo, Kruunuvuori

Myrsky on jättänyt jälkensä tähän paikkaan. Puut kaatuneet, mökit ylösalaisin, sisukset rönsyilevät ulos ikkunoista.
Sanni
Täällä en ole ollut koskaan aikaisemmin.
Ammuntojen äänet kumahtelevat kauempaa harmaassa maisemassa. Helsingin keskustan silhuetti näyttää täältä katsottuna hyvin matalalta. Tornit näyttäisivät olevan kovin etäällä toisistaan, ja ne erottuvat näkymässä selvästi muista rakennuksista. Edessä on oudolta näyttävä Korkeasaari.
En oikein löydä erityistä liikettä, mutta sitten jään seuraamaan männyn oksaa tuulessa. Se nuokkuu ja välillä "pörhistelee" itseään ilmavirrassa. Minä omaksun saman liikkeen.
Tiedän että kallion takana on öljysatama.
Jaakko

Myrsky on jättänyt jälkensä tähän paikkaan. Puut kaatuneet, mökit ylösalaisin, sisukset rönsyilevät ulos ikkunoista.
Sanni
Täällä en ole ollut koskaan aikaisemmin.
Ammuntojen äänet kumahtelevat kauempaa harmaassa maisemassa. Helsingin keskustan silhuetti näyttää täältä katsottuna hyvin matalalta. Tornit näyttäisivät olevan kovin etäällä toisistaan, ja ne erottuvat näkymässä selvästi muista rakennuksista. Edessä on oudolta näyttävä Korkeasaari.
En oikein löydä erityistä liikettä, mutta sitten jään seuraamaan männyn oksaa tuulessa. Se nuokkuu ja välillä "pörhistelee" itseään ilmavirrassa. Minä omaksun saman liikkeen.
Tiedän että kallion takana on öljysatama.
Jaakko
Wednesday, November 5, 2008
WEEK 45
Thursday, October 30, 2008
WEEK 44
30.10.2008 n. klo 9.30 - 11.30 Puistola, Puikkotie

Sanni ja minä nousemme satunnaiseen junaan Pasilan asemalta. Päätämme jäädä pois Puistolassa viimeisellä pysäkillä Helsingin koillisreunalla. Puistolan nimi viittaa puutarhakaupunkien ideaan, mutta korkeat kerrostalot radan varressa leimaavat omaa mielikuvaani.
Valitsemme kadun omakotialueen keskeltä. Tällaisessa paikassa emme ole vielä käyneet projektin aikana. Omakotitalot eivät leimaa omaa Helsingin kokemusmaailmaamme. Kun maasto on niin tasainen ja paikka vieras, tällainen tonttien matto tuntuu vain jatkuvan jonnekin. Ei ole näkymiä, joiden avulla voisi hahmottaa omaa sijaintiaan isommalla alueella. Tiedän vain, että rata on lähellä ja että todennäköisesti pienet metsäalueet tulevat joskus vastaan niin kuin kaikkialla Suomessa.
Sannin huomio siitä, että isoissa kaupungeissa pienemmät tiet eivät automaattisesti johda mihinkään yhteen paikkaan, vaan ovat teiden verkkoa, tuntuu kiinnostavalta.
Tällä kadulla on taloja monelta vuosikymmeneltä ja niiden ikä on melko helppo tunnistaa. Erilaisuuksista syntyy jonkinlaista kotoisuutta.
Pienlentokoneita on säännöllisesti liikkeellä, varikset raakkuvat, jossakin tehdään rakennus- tai muuta työtä jollakin laitteella, joku lyhentää pensasaitaa, jalankulkijat matkaavat jonnekin.
Katselen itseäni kadun erikokoisista lätäköistä, ihmettelen kadun eri puolilla olevien tontin rajojen kohtaamattomuutta ja käyn merkitsemässä askeleillani viemärien, palopostien tms. valukannet - "Niemisen valimo".
Harjoituksen jälkeen tulee mieleen ajatus, että voisin jotenkin ymmärtää täällä asuvia.
Jaakko

Sanni ja minä nousemme satunnaiseen junaan Pasilan asemalta. Päätämme jäädä pois Puistolassa viimeisellä pysäkillä Helsingin koillisreunalla. Puistolan nimi viittaa puutarhakaupunkien ideaan, mutta korkeat kerrostalot radan varressa leimaavat omaa mielikuvaani.
Valitsemme kadun omakotialueen keskeltä. Tällaisessa paikassa emme ole vielä käyneet projektin aikana. Omakotitalot eivät leimaa omaa Helsingin kokemusmaailmaamme. Kun maasto on niin tasainen ja paikka vieras, tällainen tonttien matto tuntuu vain jatkuvan jonnekin. Ei ole näkymiä, joiden avulla voisi hahmottaa omaa sijaintiaan isommalla alueella. Tiedän vain, että rata on lähellä ja että todennäköisesti pienet metsäalueet tulevat joskus vastaan niin kuin kaikkialla Suomessa.
Sannin huomio siitä, että isoissa kaupungeissa pienemmät tiet eivät automaattisesti johda mihinkään yhteen paikkaan, vaan ovat teiden verkkoa, tuntuu kiinnostavalta.
Tällä kadulla on taloja monelta vuosikymmeneltä ja niiden ikä on melko helppo tunnistaa. Erilaisuuksista syntyy jonkinlaista kotoisuutta.
Pienlentokoneita on säännöllisesti liikkeellä, varikset raakkuvat, jossakin tehdään rakennus- tai muuta työtä jollakin laitteella, joku lyhentää pensasaitaa, jalankulkijat matkaavat jonnekin.
Katselen itseäni kadun erikokoisista lätäköistä, ihmettelen kadun eri puolilla olevien tontin rajojen kohtaamattomuutta ja käyn merkitsemässä askeleillani viemärien, palopostien tms. valukannet - "Niemisen valimo".
Harjoituksen jälkeen tulee mieleen ajatus, että voisin jotenkin ymmärtää täällä asuvia.
Jaakko
Wednesday, October 29, 2008
WEEK 43
24.10.2008 n. klo 15 - 17
Suunnittelen mielessäni matkustavani junalla jonnekin Helsingissä. Mieleen tulee muisto jostakin vanhasta vierailusta kaverin luona radan varren omakotialueella.
Mielen, mielikuvituksen, uupumuksen, sairauden ja väsymyksen tila. Mahdollisuutena myös paranemisen ja levon tila.
Jaakko
Suunnittelen mielessäni matkustavani junalla jonnekin Helsingissä. Mieleen tulee muisto jostakin vanhasta vierailusta kaverin luona radan varren omakotialueella.
Mielen, mielikuvituksen, uupumuksen, sairauden ja väsymyksen tila. Mahdollisuutena myös paranemisen ja levon tila.
Jaakko
Monday, October 13, 2008
WEEK 42
13.10.2008 n. klo 18 - 20 Siltavuoren penger

Ohittavan veneen aaltojen liike, pilvien kulku, valojen tuike, Linnanmäen maailmanpyörä, satamanosturin käännös, pisaroiden putoaminen, Anun käden heilautus - näkemiin, autojen nauha sillan yli, kaiteen kaari, kaiken tuttuus ja tuntemattomuus...
Olla kulmalla ja reunalla, rannalla ja rakentamisen paikoilla.
Liikun - hengitän ja kuljetan painopistettäni.
Jaakko
Pysähdyn ja katselen maisemaa. Asetun, ehdin liikkua tässä paikassa vain hetken, joten asettumiseen auttaa hengittely, tarkastelu ja ajatus, että aikaa silti on.
Katselen autojen kulkua, kaikki rytmissä, liikkeelle ja pysähdys ja taas liikkeelle, merellä kulkijoilla eri rytmi, lipumista.
Alhaalla leikkipuisto, syksyn lehtien peittämä, ei leikkijöitä. Pieniä pisaroita kasvoilla, pilviä, jotka lipuvat ohi. Liikkeestä syntyy laajaa, mutta tekee mieli pysyä yhdessä pisteessä. Tarkkailen näkymiä yhdessä pisteessä eri kulmista.
Anu

Ohittavan veneen aaltojen liike, pilvien kulku, valojen tuike, Linnanmäen maailmanpyörä, satamanosturin käännös, pisaroiden putoaminen, Anun käden heilautus - näkemiin, autojen nauha sillan yli, kaiteen kaari, kaiken tuttuus ja tuntemattomuus...
Olla kulmalla ja reunalla, rannalla ja rakentamisen paikoilla.
Liikun - hengitän ja kuljetan painopistettäni.
Jaakko
Pysähdyn ja katselen maisemaa. Asetun, ehdin liikkua tässä paikassa vain hetken, joten asettumiseen auttaa hengittely, tarkastelu ja ajatus, että aikaa silti on.
Katselen autojen kulkua, kaikki rytmissä, liikkeelle ja pysähdys ja taas liikkeelle, merellä kulkijoilla eri rytmi, lipumista.
Alhaalla leikkipuisto, syksyn lehtien peittämä, ei leikkijöitä. Pieniä pisaroita kasvoilla, pilviä, jotka lipuvat ohi. Liikkeestä syntyy laajaa, mutta tekee mieli pysyä yhdessä pisteessä. Tarkkailen näkymiä yhdessä pisteessä eri kulmista.
Anu
Wednesday, October 8, 2008
WEEK 41
08.10.2008 n. klo 18 - 20, Keskuspuistossa, ratsastuskentän vieressä

Ensimmäistä kertaa Helsinki liikkeessä -prosessin aikana on tunne, että olemme metsässä. Aikaisemmin luontokokemukset ovat olleet useammin kaupungille tyypillisillä rantakallioilla.
Ratsastuskentältä kuuluvat ohjaajan neuvot ja hevosten äänet. Olisi mukava katsella, mutta keskityn omaan harjoitukseeni. Toisten harjoitukset antavat kuitenkin minulle rytmin ja toimintaohjeita. Askellan omia reittejäni kalliolla.
Jaakko

Ensimmäistä kertaa Helsinki liikkeessä -prosessin aikana on tunne, että olemme metsässä. Aikaisemmin luontokokemukset ovat olleet useammin kaupungille tyypillisillä rantakallioilla.
Ratsastuskentältä kuuluvat ohjaajan neuvot ja hevosten äänet. Olisi mukava katsella, mutta keskityn omaan harjoitukseeni. Toisten harjoitukset antavat kuitenkin minulle rytmin ja toimintaohjeita. Askellan omia reittejäni kalliolla.
Jaakko
Wednesday, October 1, 2008
WEEK 40
01.10.2008 klo 09.15-11.00 Sammatintie 6

Sisäpiha, pyykkitupa, -telineet, lakanat tuulessa. Syksyn ruskaiset lehdet kahisevat jalkojeni alla. Kuin porakoneen jylinä herätti aamulla. Ovat koneellistaneet lehtien keruun. Miksi ei haluta haravoida, niin monta ihmistä asuu näissä taloissa.
Sanni
Asumisen ajatuksen äärellä: täällä voisi olla hyvä.
Armas Lindgrenin Kone- ja Siltarakennus Osakeyhtiön tilauksesta monien vuosien aikana suunnittelema suurpihakortteli on taidehistorian erityinen arkkitehtuurikohde. Korttelissa on suojassa puistopihan rauhassa. Nyt olemme tosiaan kaupunkimaisessa 'kotipihassa'.
Tämä on paikka, jossa en muista käyneeni, mutta jonka olen tuntenut kirjojen kuvista. Tällaisiin paikkoihin voi olla yllättävän helppo tulla, vaikka joskus kokemus on lattea. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Kortteli on niin hieno kuin olen kuvitellutkin. Mielikuvien paikasta tulee konkreettinen kokemus. Näen jonkun katsovan ikkunasta, huomaan pyykkituvan avoimen oven tai lintuparven taivaalla ja rakennuksen hienostuneet värisävyt.
Jaakko

Sisäpiha, pyykkitupa, -telineet, lakanat tuulessa. Syksyn ruskaiset lehdet kahisevat jalkojeni alla. Kuin porakoneen jylinä herätti aamulla. Ovat koneellistaneet lehtien keruun. Miksi ei haluta haravoida, niin monta ihmistä asuu näissä taloissa.
Sanni
Asumisen ajatuksen äärellä: täällä voisi olla hyvä.
Armas Lindgrenin Kone- ja Siltarakennus Osakeyhtiön tilauksesta monien vuosien aikana suunnittelema suurpihakortteli on taidehistorian erityinen arkkitehtuurikohde. Korttelissa on suojassa puistopihan rauhassa. Nyt olemme tosiaan kaupunkimaisessa 'kotipihassa'.
Tämä on paikka, jossa en muista käyneeni, mutta jonka olen tuntenut kirjojen kuvista. Tällaisiin paikkoihin voi olla yllättävän helppo tulla, vaikka joskus kokemus on lattea. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Kortteli on niin hieno kuin olen kuvitellutkin. Mielikuvien paikasta tulee konkreettinen kokemus. Näen jonkun katsovan ikkunasta, huomaan pyykkituvan avoimen oven tai lintuparven taivaalla ja rakennuksen hienostuneet värisävyt.
Jaakko
Subscribe to:
Posts (Atom)


