Hieman pakkasta ja tuulta. Lunta pyryttänyt edellisenä yönä. Laiturille oli kerrostunut mukavia kasoja pehmeää lunta ja tuuli kuljetti kevyitä hiutaleita asfaltilla. Valitsimme laiturialueelta pitkän suoran, joka alkoi Lauttasaaren sillalta.
Lumi houkutti. Pyörin lumessa, kävelin vasten tuulta ja nojasin siihen. Paikka tuntui tyhjältä, vaikka parkkipaikka olikin käytössä, rakennusmiehet töissään ja ohikulkijoita sillalla. Oli tilaa ja rauhaa kokeilla, havainnoida, rakentaa rutiinia ja leikkiä arkisella parkkipaikalla.
Mietin sallivuutta. Tyttäreni kysyi kerran kiellettyäni häntä konttailemasta ja ryömimästä kaupan lattialla, että miksi ei saa? Niinpä. Ympäristön, paikan hahmottamista ja tunnustelua toisesta näkökulmasta. Sitähän minäkin tässä tapauksessa tein.
Mika Hannulan kirjasta "Nykytaiteen harharetket - kommunikaatioprosessi valkoisen kuution ulkopuolella" mieleeni jäi ajatus, että onko tämä kriittinen kannanotto vai havainnon ja kokemuksen ainutkertainen huomioiminen. Ainakin tämän kokemuksen perusteella kallistun jälkimmäiseen. Tosin jäin ajattelemaan myös kannanoton mahdollisuutta, onko sitä, onko sille tarvetta ja voiko kannanotto syntyä ilman, että sitä on etukäteen ajateltu?
Kirjoitin session jälkeen päiväkirjaani Jennin sanat: "parkkeerasimme paikkaan". Se aiheutti muutoksen.
Anu
Olin sairaana kotona, mutta mielikuvituksessa mukana laiturilla.
Jaakko
Tänään oli jo kotoisempi olo, tiesi mihin oli menossa ja suunnilleen mihin oli ryhtymässä. Uskomatonta kuinka nopeasti maisema voi muuttua yhdessä viikossa, tänään oli lunta ja lumimyrskyä kaikkialla, ihan oikea talvi, viime viikolla oli niinkuin lokakuussa.
Pidän paikoista jotka ovat rakennuksen alla, muutoksen keskellä. Jollain tavalla koen että se mitä me teemme on myös rakentamista, olemme rakennustyömiehiä rakennustyömaalla. Miksi tuntuu että valitsemme paikkoja jotka ovat tällaisia rakennuksen alla olevia, tai joista on suora näkymä rakennustyömaalle? Ehkä ne ovat luonteeltaan sellaisia paikkoja että meidän on helpompi mennä sinne, paikkoja jotka eivät ole vielä loppuun asti määriteltyjä, ja joissa on siksi tilaa liikkeelle ja toisin olemiselle, tai ehkä siksi että ne muistuttavat toisiaan, nämä paikat ja liike, koska myös liike on jotain mikä pakenee lopullista määrittelemistä, tai niin sen ainakin pitäisi olla.
Voisiko tästä tulla tietoinen työskentelemisen tapa, että ajattelisi tätä rakentamisena, ja itseään rakennustyömiehenä?
Huomaamattaan sitä on rakentanut tähän kaupunkiin omaa karttaansa, ehkä huomaamattaan on alkanut asumaan tätä kaupunkia...Niin moniin paikkoihin liittyy jo muistoja ja ja elettyä elämää..Ehkä en olekaan enää muukalainen täällä?
Silloin kun olin täällä viimeksi oli lokakuu ja kaikki oli aivan toisin kuin nyt.
Jenni
No comments:
Post a Comment